Perusteluja kansalaisaloitteen tueksi, 2013

Miksi asevelvollisuudesta pitää luopua?

Yleisimpiä asevelvollisuutta puolustavia väittämiä ja perustelut, miksi ne eivät ole kestäviä

1. Asevelvollisuus on ainoa vaihtoehto, koska meillä on iso maa ja pieni väestö.

Nykykonflikteissa ei vallata reserviläisarmeijoilla isoja maa-alueita. Pyrkimyksenä on pikemminkin lamauttaa yhteiskunnan toiminta huipputekniikkaa hyödyntävin iskuin elintärkeisiin kohteisiin (energiantuotanto ja -jakelu, hallinto, tietoliikenne, liikenteen solmukohdat, elintarvikehuolto jne.). Myös kyberkonfliktit ja verkkosodankäynti ovat nykypäivää.

Hokema ”koko maan puolustamisesta” on harhaanjohtava, koska kukaan ei uhkaa asumattomia metsiä. Osuvampaa olisi puhua yhteiskunnan puolustamisesta.

Sodankäynti on teknistynyt ja ammatillistunut, eikä kuviteltavissa oleviin uhkiin voi vastata puutteellisesti koulutetulla ja varustetulla massa-armeijalla. Kokemukset kansainvälisistä konflikteista opettavat, että amatööriarmeijoilla ei voi puolustautua ammattilaisiskuja vastaan. Moderni yhteiskunta ei myöskään kestä ”mies ja kivääri” -sissisotaa.

Niinpä lähes kaikissa muissa Euroopan maissa vanhanaikaisesta asevelvollisuudesta on luovuttu.

Suomen kaltainen kehittynyt yhteiskunta on hyvin haavoittuva ja häiriöherkkä. Armeijan tehtävä onkin estää sotilaallinen aggressio ennalta. Puolustus pitää rakentaa niin, että mahdollinen vihollinen arvioi hyökkäyksen sotilaalliset ja poliittiset kustannukset niin suuriksi hyötyihin nähden, että se pidättäytyy voimankäytöstä.

Parhaiten tämä onnistuu, jos Suomi siirtyy miesmääräisesti selvästi pienempään mutta ajanmukaisesti varusteltuun ja koulutettuun armeijaan ja liittyy Natoon. Jo 95 % EU:n väestöstä asuu Nato-maissa, eikä meidän ole syytä pysyä turvatakuut antavan eurooppalaisen puolustusliiton ulkopuolella. Natoon perustuva yhteinen puolustus on havaittu Euroopassa niin toimivaksi ratkaisuksi, että edes punavihreä siipi ei ole vaatinut eroamista puolustusliitosta.

Puolustusmateriaali kallistuu nopeasti, eikä pienellä maalla ole varaa omaan itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Kohonneet kustannukset, määrärahojen leikkaukset, tehottoman massa-armeijan ylläpito ja umpimielinen pysyttely puolustusliiton ulkopuolella ajavat maanpuolustuksen jo lähitulevaisuudessa umpikujaan.

2. Asevelvollisuusarmeija on edullinen.

Näennäinen edullisuus perustuu siihen, että osa väestöstä määrätään palkattomaan palvelukseen. Tällä logiikalla vanhustenhoidon tai siivouspalvelut voisi järjestää kustannustehokkaasti niin, että komennetaan vankeustuomion uhalla joka vuosi esimerkiksi 20 000 naista palkattomiksi vanhustenhoitajiksi ja siivoojiksi.

Asevelvollisuuden todellinen hinta on virallisesti ilmoitettua suurempi, koska laskelmissa ei oteta huomioon niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat nuorten miesten syrjäyttämisestä työelämästä ja opiskelusta. Työurien pidentäminen lisäisi valtion tuloja merkittävästi, ja yksi käypä ja nopea keino olisi juuri asevelvollisuudesta luopuminen.

Asevelvollisuusjärjestelemä on myös tuhlaileva kouluttaessaan joka vuosi tuhansittain varusmiehiä, joille ei ole sijoitusta sota-ajan kokoonpanossa: ajanmukaista varustusta ei riitä kuin osalle.

Jos koko miesikäluokkaa koskevasta asevelvollisuudesta luovuttaisiin ja säädettäisiin asepalvelus vapaaehtoiseksi, tästä saatavat välilliset kansantaloudelliset säästöt mahdollistaisivat puolustusbudjetin nostamisen. Näin raha riittäisi paremmin ajanmukaisen puolustusmateriaalin hankintaan ja kertausharjoituksiin, joiden määrä on nyt romahtanut hälyttävän alhaiseksi: reservi ei ole käytännössä taistelukelpoista. Säästöt mahdollistaisivat myös kohtuullisen korvauksen maksamisen asevelvollisuutta suorittaville, mikä osaltaan varmistaisi sen, että palvelukseen hakeutuisi riittävä määrä – noin 7000-8000 nuorta – vuosittain. Tämä on noin 10–13 prosenttia ikäluokasta.

3. Yleinen asevelvollisuus ylläpitää maanpuolustustahtoa.

Jos näin on, miksi reserviläisiä on vaikea saada kertausharjoituksiin? Moni kokee nykyisen pakkoon perustuvan järjestelmän epämielekkääksi ja se rapauttaa motivaatiota.

Maanpuolustustahto ei muutenkaan näytä tekojen tasolla kovin vahvalta. Puolustukseen ei haluta myöntää niitä resursseja, jotka se tarvitsee. Puolueet lähinnä kilpailevat siitä, kuka on valmis leikkaamaan puolustusbudjettia eniten. Sama henki näkyi siinä yksituumaisuudessa, jolla suuret puolueet halusivat luopua edullisista jalkaväkimiinoista.

4. Asevelvollisuus on lakiin kirjattu kansalaisvelvollisuus.

Juuri se on ongelma. Jos laki on väärä, sitä pitää muuttaa. Orjuuttakaan ei olisi koskaan lakkautettu, jos lakia olisi pidetty niin pyhänä, ettei siihen saa puuttua. Väite on muutenkin outo, koska sen mukaan naiset eivät ole kansalaisia.

On myös huomattava, että miesten asevelvollisuus on ristiriidassa perustuslain kanssa asettaessaan kansalaiset perusteetta eriarvoiseen asemaan lain edessä.

Kerrassaan erikoinen on myös maanpuolustuskorkeakoulun professorin Aki-Mauri Huhtisen pelko siitä, että asevelvollisuuden purkaminen johtaisi vähitellen myös muiden velvollisuuksien poistumiseen: jos nyt luovutaan asevelvollisuudesta, seuraavaksi lakkautetaan verovelvollisuus ja oppivelvollisuus. Tällainen slippery slope -argumentti on vailla pohjaa. Yhdessäkään niistä maista, joissa asevelvollisuudesta on luovuttu, ei ole vireillä hankkeita vero- tai oppivelvollisuuden poistamiseksi.

5. Yleinen asevelvollisuus on tasa-arvoinen.

Puhtaasti sukupuoleen perustuva asevelvollisuus on merkittävin tasa-arvorikkomus Suomessa. Yksistään tämä riittää viemään oikeutuksen nykymuotoiselta asevelvollisuudelta.

Jos asevelvollisuus keksittäisiin nyt, on selvää, ettei niin epätasa-arvoinen järjestely voisi mennä eduskunnassa läpi.

Tälläkin hetkellä Suomen vankiloissa istuu nuoria sukupuolensa vuoksi. On erikoista, että tämä ei kiinnosta tasa-arvoviranomaisia. Naisten ja miesten tulee olla lain edessä yhdenvertaisia ja heillä pitää olla yhteiskunnassa samat oikeudet ja velvollisuudet. On kauaskantoisen vahingollista istuttaa nuoriin sellaisia asenteita, että naisille ja miehille kuuluvat eri tehtävät ja eri laki.

Ensikertalaiset, alle 21-vuotiaat rikoksentekijät istuvat vankeustuomiostaan vain kolmasosan. Tämä ei koske totaalikieltäytyjiä, joiden tuomio on puoli vuotta ja se pitää suorittaa kokonaan. Palveluksesta kieltäytyminen tuo siis saman rangaistuksen kuin niin vakava rikos, että siitä tuomitaan ensikertalaiselle 1,5 vuotta ehdotonta vankeutta. Hiljattain käyttöön otettu jalkapantarangaistus palveluksesta kieltäytyville on nöyryyttävä eikä se poista tasa-arvo- ja ihmisoikeusongelmaa.

Asevelvollisuus luo epätasa-arvoa myös miesten kesken. Päivärahojen pienuuden vuoksi miesten kotitausta määrää sen, miten palvelusajan selviää taloudellisesti. On myös huomattava, että noin joka neljäs mies vapautetaan kokonaan palveluksesta jo ennen sen alkamista, ja aloittaneista joka viides keskeyttää. Jo nyt siis voi puhua yleisen asevelvollisuuden sijaan valikoivasta asevelvollisuudesta, koska vapautuksen saa helposti – jos suostuu ottamaan vastaan tekaistuja psykiatrisia diagnooseja.

Lehtikolumneista ja nettikeskusteluista voi toistuvasti lukea, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on naisia syrjiviä rakenteita, miesten asevelvollisuuden käsittely tasa-arvo-ongelmana on joutavaa ”itkemistä”, ”ruikuttamista”, ”parkumista” ja niin edelleen.

Taustalla on ajatus, että on naurettavaa puuttua epäkohtaan X, jos yhteiskunnassa on tätä isompi ongelma Y. Näin ajatellen esimerkiksi huumeiden käyttöön ei tarvitse puuttua niin kauan kuin alkoholiongelma on suurempi. Näin se ei tietenkään mene.

Asevelvollisuuden vastustajien ivaaminen pelkiksi nillittäjiksi on esimerkki kehnosta ad hominem -argumentaatiosta. Kun joku osoittaa epäkohtaa sormella, pitää katsoa epäkohtaa, ei sormea.

Sitäkin toisaalta kuulee, että asevelvollisuus ei ylipäätään ole tasa-arvokysymys. Näkemys on kummallinen. Näin katsoen mikä tahansa laillinen syrjintä on oikeutettua, jos vain päätetään – ilman perusteluja – että kyse ei ole tasa-arvoasiasta. Pitää myös muistaa, että naisten vapaaehtoista asepalvelusta perusteltiin juuri tasa-arvolla – olkoonkin, että toisille pakollinen ja toisille vapaaehtoinen palvelus on tietysti tasa-arvon irvikuva.

Tästä huolimatta julkisuudessa on ollut esillä näkemys, että jopa nykyinen asevelvollisuuslaki olisi naisia syrjivä. Esiin on nostettu se, että naisilla ei ole mahdollisuutta siviilipalvelukseen. Näin jo ennestään älyvapaa keskustelu on saanut yhden absurdin kerroksen lisää. Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä on jopa julkaissut raportin, jossa naisille ehdotetaan vapaaehtoista siviilipalvelusmahdollisuutta yhdenvertaisuuden vuoksi. Asepalvelus nousee tämän tästä esiin tasa-arvokysymyksenä myös silloin, kun vertaillaan varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen kestoa ja kuormittavuutta.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että asepalveluksen yhteydessä kaikki muu kelpaa tasa-arvokysymykseksi paitsi itse ydinongelma, sukupuolen perusteella määräytyvä ja ankarasti sanktioitu pakkopalvelus. Se on tasa-arvopolitiikan sokea piste.

6. Asepalvelus estää syrjäytymistä.

Nykykäytäntö lisää syrjäytymiskokemuksia, koska suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat vapautetaan palveluksesta, mikä usein vahvistaa ulkopuolisuuden ja kelpaamattomuuden tunnetta ja voi vaikeuttaa työllistymistä entisestään.

7. Miesten kuuluu käydä armeija, koska naiset joutuvat synnyttämään.

Naiset eivät onneksi joudu synnyttämään. Synnyttäminen ei ole laissa määrätty kansalaisvelvollisuus. Jos asepalvelus ja synnyttäminen halutaan rinnastaa, siinä tapauksessa ne naiset, jotka eivät halua lapsia, pitäisi tuomita vankeuteen. Ajatus on järjetön.

Samaan sarjaan kuuluu miesten asevelvollisuutta kannattavan professori Kirsti Longan vertailu asevelvollisuuden ja kuukautisten välillä: ”Kuukautiset moni nainen varmaan mielellään vaihtaisi asepalvelukseen.” Armeijan tehtävä ei ole kompensoida biologisia haittoja. Yhtä perusteetonta olisi säätää naisille ankaria rangaistuksia sen vuoksi, että miehet kuolevat nuorempina.

Puolustusratkaisut on ylipäätään suunniteltava realististen uhka-arvioiden, ei sukupuolten anatomian pohjalta.

8. Miesten armeijapakko kompensoi naisten hankaluuksia muilla elämänalueilla, esimerkiksi työelämässä.

Muun muassa sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on todennut, että naiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet, ja ”miesten pakkopalvelus on kohtuullinen tasoitus tästä ongelmasta”. Samoilla linjoilla ovat esimerkiksi Voima-lehden toimituspäällikkö Susanna Kuparinen ja kansanedustaja Tuija Brax: niin kauan kuin naisten syrjintä työelämässä jatkuu, miesten asevelvollisuus on paikallaan.

Kompensaatioargumentti ei kestä päivänvaloa. Näin ajatellen tilannetta pitäisi nimittäin tarkastella myös toisin päin: niin kauan kuin miehille on määrätty asevelvollisuus, on vastaavasti oikein, että naisia kohdellaan huonommin työelämässä. Tätä ei toivottavasti kukaan kannata.

Toiseksi pitää muistaa, että puolustusratkaisujen on perustuttava uhkakuviin, ei siihen, että kostoksi jollain elämänalueella koetusta vääryydestä kuormitetaan tarpeettomasti jotakin toista ihmisryhmää.

Kehnoon logiikkaan sortuvat nekin, jotka tasa-arvosyistä vaativat kaikille, niin miehille kuin naisille, pakollista palvelusta. On hölmöläisen puuhaa poistaa epäkohta kaksinkertaistamalla se.

Armeija ei ole onnistunut tehtävässään, jos se kiusaa kansalaisia tasaisesti. Se on onnistunut, jos se vastaa uskottavasti moderneihin turvallisuusuhkiin.

Lisäksi on huomattava, että vastoin yleistä käsitystä nuorten miesten asema työmarkkinoilla on huonompi kuin nuorten naisten – tämän kertovat syrjäytymis- ja työttömyystilastot – ja asevelvollisuus osaltaan ylläpitää tilannetta.

9. Armeija toimii hyvänä johtajakouluna.

Nykyajan työelämässä pyritään eroon sellaisesta käskyttävästä ja hierarkkisesta johtamisesta, johon armeijassa koulutetaan.

10. Armeija tekee pojista miehiä.

Armeijan valta ulottuu kauas kasarminporttien ulkopuolelle. ”Pojista miehiä” -henkisillä kliseillä, museaalisissa miesmyyteillä ja häpeäleimoilla pyritään varmistamaan koko miesikäluokan rekrytointi riviin, vaikka se on modernia sodankuvaa ajatellen tarpeetonta.

Asevelvollisuudessa on kyse massiivisesta joukkoindoktrinaatiosta. Se ylläpitää maskuliinisuuden militaristista määrittelyä, ahtaita ja patavanhoillisia sukupuolirooleja ja sellaista sukupuolijärjestelmää, jonka purkaminen olisi niin naisten kuin miesten etu. Mieskuva on vääristynyt, jos mieheksi tulee vain yksilöllisyyden riiston, militaristisen aivopesun, kasarmikurin ja kyseenalaistamattoman tottelemisen tietä.

Kyllä pojat muuallakin Euroopassa kasvavat miehiksi, vaikka asevelvollisuus on melkein joka maassa lakkautettu.

11. Miesten asevelvollisuus on ”luonnollinen” järjestely.

Näin on todennut mm. entinen ylipäällikkö Tarja Halonen. Yleinen asevelvollisuus on kuitenkin historiallisesti varsin uusi ja toisenlaiseen uhkaympäristöön luotu ratkaisu, ei luonnonvakio. On myös erikoista, että tarvitaan vankeustuomio pelotteeksi, jotta ihmiset saadaan osallisiksi siihen, mikä on ”luonnollista”.

12. Yleisellä asevelvollisuudella on laaja kansalaisten tuki.

Vallitsevan asenneilmaston taustalla on se, että asiasta ei ole voinut käydä rakentavaa ja argumentoivaa julkista keskustelua. Asevelvollisuudesta on kivettynyt kyseenalaistamaton dogmi, ”fundamenttien fundamentti” (ent. puolustusministeri Seppo Kääriäinen). Asevelvollisuutta kannatetaan myös siksi, että sen vaihtoehtona pidetään virheellisesti ”palkka-armeijaa”.

Turvallisuuspoliittisiin gallupeihin kannattaa muutenkin suhtautua kriittisesti. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta on mm. kysynyt kansalaisilta, suorittaisiko vastaaja varusmiespalveluksen, jos se olisi vapaaehtoinen. Naisista 40 % vastasi myönteisesti. Tosiasiassahan palvelus on naisille vapaaehtoinen, mutta sen suorittaa heistä vain pari prosenttia.

Vähintään erikoinen on myös Ylen teettämä tuore kysely (6/2013). Sen mukaan Suomen Nato-jäsenyyden vastustus kasvaa siinä tapauksessa, että Ruotsi liittyisi puolustusliittoon. Samalla kuitenkin pohjoismaisella puolustusyhteistyöllä on vahva kannatus.

Ei ole vastuullista linjata turvallisuuspolitiikkaa gallupien pohjalta.

13. Hyvinvointisukupolvi on velkaa sotiemme veteraaneille sen, että on palveluksessa edes puoli vuotta.

Olemme velkaa veteraaneille sen, että puolustus järjestetään tarkoituksenmukaisesti. On irvokasta, jos sotasukupolven kokemukset estävät meitä rakentamasta ajanmukaista ja muuttuneeseen sodankuvaan sopivaa puolustusta.

14. Asevelvollisuus ei pakota aseisiin, koska on olemassa siviilipalvelus.

Siviilipalvelus on käytännössä yhdyskuntapalvelua. Yhdyskuntapalvelua käytetään toisinaan korvaamaan ehdottomia vankeustuomioita. Esimerkiksi kahdeksan kuukauden vankeustuomio – jonka voi saada vaikkapa törkeistä pahoinpitelyistä tai usean lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – saatetaan muuntaa 200 tunniksi yhdyskuntapalvelua. Asepalveluksesta kieltäytymisestä lankeaa kymmenkertainen, noin 2000 tunnin yhdyskuntapalvelu tai puolen vuoden ehdoton vankeus.

Vuoden mittainen yhdyskuntapalvelu on kohtuuton rangaistus sukupuolesta. Armeijaa korvaavan palvelun pituutta ovat kritisoineet mm. Euroopan neuvosto, EU:n ihmisoikeusvaltuutettu ja Amnesty International.

15. Kaikkia koskeva asevelvollisuus yhdistää kansaa: se on ainoa paikka, joka kokoaa koko ikäluokan.

Asevelvollisuus ei koske kaikkia. Yhdistämisen sijaan se jakaa kansan sukupuolen perusteella kahtia. Koko ikäluokan kokoaa peruskoulu.

16. Asevelvollisuuteen perustuvan armeijan vaihtoehto on palkka-armeija, joka siirtyy aina eniten maksavan puolelle.

Asevelvollisuusarmeijan vaihtoehto ei ole ”palkka-armeija” vaan vapaaehtoinen asepalvelus ja ammattiarmeija (ruots. yrkesarme, engl. professional army, saks. Berufsarmee jne.).

Palkka-armeijat koostuvat palkkasotureista, jotka operoivat kriisialueella ilman laillista mandaattia. ”Palkka-armeija” on tarkoitushakuinen ja virheellinen termi, joka vääristää keskustelun asevelvollisuuden vaihtoehdoista. Esimerkiksi professori Matti Wiberg on asevelvollisuusarmeijaa puolustaessaan todennut, että ”palkka-armeija on epäluotettava, sillä se on alati ostettavissa päivän kurssiin, yleensä alihintaan”. Europarlamentaarikko Esko Seppänen on puolestaan puhunut vaarallisista poliittisista palkkasotureista.

Pahemmin ei voisi mennä pieleen. Puolustusvoimien kantahenkilöstö koostuu nytkin ammattisotilaista, mutta heitä ei kutsuta palkkasotilaiksi. Tuskin kukaan myöskään pelkää, että vakinaisessa palveluksessa olevat siirtyisivät kriisin tullen rahasta vihollisen leiriin. Meri- ja ilmavoimat ovat jo nyt käytännössä ammattisotilaiden käsissä, ja sama kehitys on vääjäämätön myös maavoimissa sodankäynnin kaiken aikaa teknistyessä.

17. Asevelvollisuuteen perustuva armeija on turvallinen kansanarmeija. Jos palvelus olisi vapaaehtoinen, siihen hakeutuisi sotahullu aines.

Poliisitkaan eivät ole väkivaltaista ja häiriintynyttä väkeä, vaikka ammatinvalinta on vapaaehtoinen. Asepalveluksen vapaaehtoisuudesta seuraisi lähinnä se, että palvelukseen saataisiin motivoituneita ihmisiä ja vastahankaiset jäisivät pois.

18. Asevelvollisuusarmeijan ylläpito on hyvää aluepolitiikkaa, koska varuskunnat tuovat töitä pienille paikkakunnille.

Näin ajatellen mikä tahansa epätarkoituksenmukainen ja verovaroja tuhlaileva työllistäminen olisi perusteltua. Ja jälleen kerran: puolustusratkaisut pitää rakentaa sen pohjalta, mitkä ovat uhkakuvat, ei esimerkiksi aluepoliittisin tai kasvatuksellisin perustein.

19. Asevelvollisuus tavoittaa koko ikäluokan, joten sen avulla saadaan kontakti niihin nuoriin, jotka ovat putoamassa kelkasta.

Asepalveluksen suorittaa vain noin kolmasosa ikäluokasta. Jos halutaan saada koko ikäluokasta kiinni, perustellumpaa olisi säätää kutsunnat kaikille, naisille ja miehille, pakollisiksi ja itse palvelus vapaaehtoiseksi.

20. Asevelvollisuutta on turha vastustaa kansalaisaloitteella, koska se ei kuitenkaan mene läpi.

On mahdollista, että ilmapiiri ei vielä ole kypsä asevelvollisuudesta luopumiseen. Avointa keskustelua aiheesta ei ole käyty, perinne pitää pihdeissään ja stereotyyppiset sukupuoliroolit istuvat lujassa. Mutta ilmapiiri voi muuttua ja järkevä argumentaatio korvata tabut ja itsepetokselliset mantrat.

Kansalaisaloite on tarpeen silmien avaamiseksi ja muutoksen vauhdittamiseksi. Joskus naisten äänioikeus ja kahdeksan tunnin työpäiväkin olivat utopistisia tavoitteita.

Arno Kotro